Suomi sai 18.tammikuuta 2018 maahansa kaksi isopandaa. Pandat sijoitettiin Ähtärin Eläinpuistoon 15 vuoden vuokrasopimuksella. Isopandoja on nyt lahjoitettuna tai vuokrattuna yhteensä 20 maassa, joista Suomella on siis kunnia olla yksi. Vai onko se kunnia?
Matkailualan ihmisenä, joka lähes poikkeuksetta aina liputtaa matkailun edistämisen puolesta, pitäisi minun kai hihkua riemusta. Pienessä kunnassa talouden odotetaan kasvavan tämän myötä, turismin lisääntyvän ja kaiken sen ympärille kehitellyn vievän Ähtäriä ja Suomea taas maailmankartalle. Mutta eikö Suomen matkailua voisi kuitenkin pyrkiä kehittämään Suomen valteilla, Suomen eläimillä ja Suomen luonnolla?
Minua surettaa ajatus uhanalaisista, vangituista villieläimistä, jotka ovat viety pois kotiseudultaan. Ja vaikkakin isopandojen kanta on saatu kasvamaan, ei se ole tarhauksen, vaan tehokkaan suojelun ansiota.
Mikä oikeuttaa ihmisen tekemään tällaista? Ja mitkä ovat ne todelliset syyt ja motiivit siihen, että Kiina vuokrasi isopandansa juuri Suomelle? Paljon on spekuloitu sitä, millainen poliittinen peli tässä on taustalla ja mitä Kiina toivoo saavuttavansa sillä, että Sauli Niinistö kirjoitti viime keväänä pandasopimuksen. Sopimuksen, jonka ydintehtävä on edistää luonnonsuojelua ja tutkimusta. Omituista on myös Kiinan tarve vaatia valtionjohtotason sopimista pandoista.
Toiveissa on, että pandat lisääntyisivät Suomessa. Ilmeisesti täällä elinolosuhteet ovat suhteellisen samanlaiset, kuin pandojen kotikulmilla Kiinan vuoristoissa. Vuodenajat pyörivät samankaltaisesti, jonka uskotaan edistävät luonnollista hormonitoimintaa ja auttavan lisääntymään. Jos jälkeläisiä tulee, voi ne sitten lennättää Kiinaan ja laskea ympäristöön, johon ne kuuluu. Kuitenkaan jostain syystä ei voida antaa pandojen lisääntyä heille luontaisessa ympäristössä, vaan ne täytyy lennättää tänne. Ymmärrän kyllä pointin siitä, että näin uhanalaista lajia on hyvä olla ”turvassa” jossain, jos luonnonvarainen kanta tuhoutuu. Ikäänkuin geenivarastona, niinkuin huomaan vuokrattuja isopandoja nimitettävän.
On myös ihan yleisesti tiedossa, että pandojen vuokrauksesta seuraa vuosia kestäviä neuvotteluja ja ilmeisesti suhteellisen tärkeitä kauppasopimuksia. Pandoilla on jo kylmän sodan aikana pidetty yllä suhteita esimerkiksi Kiinasta Yhdysvaltoihin sekä silloiseen Neuvostoliittoon. Onko oikein pitää kauppatavarana niin uhanalaista lajia?
Yksikään elävä, tunteva ihminen tai eläin ei voi hyvin, jos hän ei ole hänelle luontaisessa ympäristössä. Lähtökohtaisesti kaikki elävä kuuluu sinne, mihin luoja on hänet luonut. Eikä villieläin voi voida hyvin vangittuna, se on luotu villiksi.
Vaikka nämä 12 sormiset valtavat isoposkiset karvapallot ovat aivan syötävän sööttejä, mitä jos jätettäisiin bambukarhut Kiinaan, sinne minne ne kuuluu ja hyväksyttäisiin se, että Suomeen nämä kyseiset turriaiset eivät kuulu, sai niistä kuinka paljon rahaa tahansa?
