Oletko tavannut jonkun, joka on keskeyttänyt raskauden ja kertonut siitä julkisesti? Luultavasti et, ellei kyseessä ole paras ystäväsi. Asia on niin henkilökohtainen, ja se menee niin ihon alle, ettei siitä haluta puhua. Enkä ihmettele, koska kyseessä on todella iso asia. Silti Naisasialiitto tuntuu väheksyvän asiaa hallinoimallaan kansalaisaloitteella aborttilain uudistamisesta.

Aloite on täynnä ongelmia. Aloitteen kantava teema on se, miten raskaudenkeskeytyksestä tulisi tehdä helpompaa, koska prosessi on raskas. Aloitteessa ei kuitenkaan ole tuotu esille sitä, että kyseessä on yksi elämän isoimmista ja perimmäisistä asioista – elämästä. Eikö näin isoon asiaan liittyvän prosessin kuulukin olla raskas, eikä sitä missään nimessä tulisikaan tehdä kevyesti tai perusteetta?

Uusi laki antaisi voimaan tullessaan mahdollisuuden keskeyttää raskaus jopa sukupuolen perusteella. Lain tavoitteena on siirtää raskauden keskeytys viikolle 24 saakka, jolloin odottava äiti voisi keskeyttää raskauden esimerkiksi mikäli sikiön sukupuoli ei odottajaa miellytä. Nykyään abortin saa tehdä ennen 12. raskausviikkoa, mikäli lapsen synnyttäminen aiheuttaa kohtuutonta rasitusta eli niin sanotut sosiaaliset syyt, lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, nainen on alle 17- tai yli 40-vuotias tai sikiöpoikkeavuuden takia. Aborttilaki mahdollistaa jo siis käytännössä jokaisessa tilanteessa abortin ja puhe siitä, että raskauden keskeyttäminen ei olisi aina mahdollista tai naisella ei olisi jo oikeutta päättää kehostansa on täysin mielikuvamarkkinointia eikä sitä tule uskoa.

Kansalaisaloitteen toive on siis, että puoli vuotta kestänyt raskaus voitaisiin keskeyttää, samalla kun alle puolen vuoden ikäinen sikiö on kehittynyt kohdussa niin, että se voitaisiin nykylääketieteellä pitää hengissä kohdun ulkopuolella.

Tämä ei kuitenkaan aloitteen tekijöille riitä, vaan he vaativat myös, että abortti tulee saada jatkossa ilman keskusteluja lääkärin kanssa, täysin perustelematta koko ensimmäisen kolmanneksen ajan. Tämä tarkoittaisi sitä, että naiselle ei enää ennen raskauden keskeytystä tarjottaisi eri vaihtoehtoja, riittävästä tuesta puhumattakaan. Ja entä he, jotka tukea, tietoa ja vaihtoehtoja kaipaisivat lääkäreiltä? Heillekään sitä ei olisi enää tarjolla. Onko aloitteen tekijöiden pelkona se, että joku pyörtäisi päätöksensä keskusteltuaan lääkärin kanssa vaihtoehdoista?

Nykyinen aborttilaki vaatii kahden lääkärin lausunnon asiasta, jotta voidaan varmistaa, etteivät lääkärit toimisi epäeettisesti ja myöntäisi yksinään lupia raskauden keskeytyksiin liian myöhäisissä vaiheissa. Omatahto20-kampanjan yksi keskeisimmistä teemoista on kuitenkin tämän kumoaminen ja vaade siitä, että asiaan ottaa kantaa vain yksi lääkäri – ikään kuin lääkärien lausuntoja pidettäisiin jotenkin naisen (tai lapsen) edun vastaisena.

Aborttilaki ei kaipaa uudistusta, ainakaan abortin helpottamisen suuntaan. Uudistus antaa täysin väärän signaalin naisille ja viestii, että abortti olisi hyväksyttävä ehkäisykeino. Kyseessä on kuitenkin lääketieteellinen toimenpide, jota tulee terveydellisistäkin syistä välttää. Aloite pyrkii siirtämään yhteiskunnan ajatusmaailmaa tukemaan sitä valhetta, että abortti olisi jotenkin kevyt asia, joka tulee saada niin helposti ja niin nopeasti kuin mahdollista. Naisella on oikeus kehoonsa, mutta missä kohtaa naisen oikeus menee lasten oikeuksien edelle? Tilanne, jossa raskauden saisi keskeyttää, kun sikiö voitaisi pitää hengissä kohdun ulkopuolella, on täysin sietämätön ja epäeettinen.

Aborttien määrän lisäämisen sijaan meidän tulisi keskittyä siihen, miksi raskaudet keskeytetään. Aborttien helpottamisen sijaan meidän tulisi kannustaa perheiden perustamiseen ja suhtautua vanhemmuuteen myönteisemmin. Aborttien kokonaisvaltaisen hyväksymisen sijaan yhteiskunta voisi tarjota vahvemmin tukea esimerkiksi adoptioon, jolloin tahattomasti lapsettomien tuska lapsettomuudesta voisi helpottaa.

Lakialoite toteutuessaan kiihdyttäisi entisestään syntyvyyden laskua ja siirtäisi eettisyyden rajat tasolle, jossa ei ole enää mitään eettistä. Mikäli aborttilaki uusitaan aloitteen mukaisesti, tulee se muuttamaan myös suhtautumista lapsiin ja johtaa pahimmillaan tilanteeseen, jossa on sosiaalisesti hyväksyttyä kiistää lasten ihmisoikeudet.

Minä rakastan suomalaista miestä. Sitä mörrikkää, joka tuijottaa tissejä ja läpsäisee takamukselle, mutta pitää huolen siitä, etteivät muut tee samaa. Sitä, joka nauraa partaansa niitä ”naista halventavia” juttuja. En erityisemmin nauti siitä, mutta noh, pojat ovat poikia. Rakastan suomalaista miestä juuri sellaisena kuin hän on.

Toivon, että suomalainen mies pysyy sellaisena. Minulle naisena tulee nopeasti hätä, jos mies ei saa olla mies. Tällöin minä en saa olla nainen ja viihdyn naisena oikein hyvin

Minkäänlaista väkivaltaa, kuten perheväkivaltaa, ei tietenkään tule hyväksyä, oli tekijä mies tai nainen. Toivon kuitenkin, että Saara Särmä kavereineen avaisivat silmänsä ja huomaisivat, että suomalainen urho on turvallisin asia, jonka nainen tulee kohtaamaan. Hän on se, joka antaa tarvittaessa henkensä naisensa, perheensä ja isänmaansa puolesta.

Miten tällainen maskuliinisuus voi olla pahasta? Nyky-yhteiskunta suorastaan vainoaa valkoista heteromiestä. Puhutaan toksisesta maskuliinisuudesta, naisvihasta ja pahanlaatuisesta kovuudesta. Kuitenkin tämä toksisesti maskuliininen suomalainen mies on suojeleva, rakastava ja herkkä. Sitä ei vaan tarvitse näyttää koko maailmalle. Suomalainen mies todellakin on maailman luotettavin otus. Kun tämä ”saalistaja” on löytänyt saaliinsa, suojelee hän sitä kaikin tavoin, aina.

Katse tulisi tämän murahtelevan, olutta litkivän otuksen sijasta kääntää toksiseen feminiinisyyteen. Se on sitä, mitä neljännen aallon feministit suoltavat suustansa. Se on sitä, että miesten tulisi muuttua naisten kaltaisiksi, koska mies on sellaisenaan paha. Se on myös sitä, kun miehen huono koulumenestys on hänen omaa syytään, eikä häntä tarvitse auttaa. Ennen kaikkea se on syyllistämistä — kaikki, mikä on tapahtunut ja mikä tulee tapahtumaan, on jonku muun, yleensä miehen, syytä.

Toksisesti feminiininen ei hyväksy epäonnistumisia tai ota palautetta vastaan. Palaute on suora merkki sorrosta ja epätasa-arvosta, oli palautteen antaja sitten mies tai nainen. Mies yrittää palautetta antaessaan totta kai alistaa naisen. Miten tällainen heikko ja vastuuta pakoileva naisoletettu tai -henkilö voi esimerkiksi kehittää yhteiskuntaa? Ei mitenkään.

Tällainen nainen halventaa sukupuolirooleja, koska ne ovat merkki patriarkaalisesta sorrosta. Mikä pahinta, tällainen nainen halventaa äitiyttä. Eikä siinä mitään, jos sitä halvennettaisiin hiljaa kotona, mutta ilmatilamme ovat kaapanneet nämä neljännen aallon feministit, jotka viis veisaavat esimerkiksi tästä maailman kauneimmasta asiasta, äitinä olemisesta. Mielipidevaikuttaminen on vahvaa ja sen lisäksi, että nykyfeministit ovat alkaneet vainota miehiämme, ovat he etunenässä olleet pilaamassa arvomaailmaamme ja ajamassa yhteiskuntaamme sukupuuttoon.

Joka puolella huudetaan erilaisia oikeuksia. Eläinten, ilmaston, vähemmistöjen. Samalla suomalaisen miehen oikeuksia poljetaan jatkuvasti. Suomalaista miestä syyllistetään siitä, mitä hän syö. Siitä, miten hän kulkee töihin. Siitä, miten hän lämmittää takkansa tai rantasaunansa. Suomalainen mies laitetaan maksamaan miehisyydestään samalla, kun feministi juo hanaipaa Kalliossa. Suomalainen mies joutuu väistymään virastoissa kiintiöiden alta samalla, kun lahjattomampi ottaa tilan haltuun. Julkinen narratiivi demonisoi länsimaalaisia miehiä ja glorifioi feministinaisia.

Neljännen aallon feministit eivät halua korjata asioita, joissa miesten asema on huonompi ja joiden korjaaminen olisi naisilta pois. He eivät loppujen lopuksi oikeasti välitä tasa-arvosta, vaan he vainoavat suomalaista miestä odottaen, että tämä uhanalainen laji kuolee sukupuuttoon.

Pelastetaan miehemme. Miesvaino seis. 

Maailma menee aina vain hullummaksi.

Ensin vaaditaan homoliittoja. Seuraavaksi vaaditaan kirkkoja hyväksymään tämä juridinen liitto. Tämän jälkeen listalla on translain kokonaisuudistus, jonka seurauksena jopa lapsi saisi päättää sukupuolensa. Suunta on selvä ja vauhti kiihtyy koko ajan. Eikä riitä, että näitä asioita ajaa vain LGBT-yhteisö, vaan rummuttamiseen ovat lähteneet mukaan niin media kuin iso osa päättäjistäkin. 

Tänään luin Sateenkaariperheet ry:n kannanoton siitä, miten sateeenkaariperheet eivät pääse toivottuun lapsilukuun ja miten valtion tulisi muun muassa mahdollistaa virallinen vanhemmuus useammalle, kuin kahdelle. 

Jo vuosikymmeniä meillä on ollut uusioperheitä, minullakin on vanhempia ollut periaatteessa neljä. Missään vaiheessa kuitenkaan kukaan ei ole ehdottanut, että minulla olisi neljä virallista vanhempaa, sellaista, jotka kaikki ovat yhtä lailla juridisessa vastuussa minusta, ja hyvä niin. Nyt LGBT-yhteisö haluaa mahdollistaa tämän sateenkaariperheille. 

Sama yhteisö, joka vaatii esimerkiksi lihansyönnin lopettamista ilmaston takia. Yhteisö, joka huutaa isoon ääneen, miten lapsettomuus on ilmastoteko, varsinkin jos on kyseessä valkoisen heteropariskunnan hypoteettinen lapsi. Miksi valkoisia heteroihmisiä vastaan hyökätään jatkuvasti näin kovasti?

Minä en nyt aivan ymmärrä.

Onko asia loppujenlopuksi siis niin, että LGBT-yhteisö ei välitä, kuin omista agendoistaan ja siitä, että he näyttävät hyvältä? Onko asia niin, että säännöt eivät ole samat kaikille? 

Voisiko asia todellakin olla niin..?

Toivon todella, että heteroiden lapsimäärään pureudutaan samalla intohimolla, niin meidän heteroiden, kuin sateenkaarikansankin toimesta. Lapsettomuus on surullinen asia, varsinkin jos se on tahatonta. Varsinkin näinä aikoina, kun kansaamme uhkaa sukupuutto ja tilan ovat valtaamassa maahanmuuttajat, seksuaalivähemmistöt ja henkilöt, jotka eivät tiedä mitä 35:stä sukupuolesta ovat.

Muistuttaisin, että myös heteroiden toivottu lapsiluku on kaukana toteutumisesta – yhteiskunnan on tuettava lapsiperheellistymistä. Yhteiskunta ei saa unohtaa tässä sateenkaarikiimassa meitä tavallisia ihmisiä.

Maailma menee aina vain hullummaksi.

Sateenkaariperheiden kannanotto tästä.

16.11.2016 Seta ja Trasek yhteistyössä julkaisivat Kuuluu kaikille -kampanjansa. Kampanjan tarkoituksena, omien sanojensa mukaisesti, on itsemääräämisoikeuteen perustuva translaki, jossa sukupuolen juridinen vahvistaminen perustuu omalle ilmoitukselle lääketieteellisen prosessin sijaan, ei vaadi todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä ja on mahdollinen myös alle 18-vuotiaille. Hyväksytyksi tullessaan nykymuotoinen translaki mahdollistaisi lääketieteellisten hoitojen aloittamisen alaikäisenä.

Näin vaalien alla kampanja nousee esille taas vahvemmin kuin koskaan, enkä voi olla avaamatta sanaista arkkuani. Lähdetään siltä pohjalta, että sukupuolia on kaksi, hedelmöittävä ja hedelmöittyvä, meidän ihmisten tapauksessa mies ja nainen.

Naisilla on XX-kromosomit, miehillä XY-kromosomit. Se, miksi kukin itsensä mieltää, ei ole relevanttia, sillä kromosomit ovat tieteellinen fakta.

Toki poikkeuksia on, mutta sitä ne juuri ovatkin, poikkeuksia. Marginaalisia. Ihmisellä on kaksi silmää ja nenä, vaikka jotkut syntyisivät kahdella nenällä ja yhdellä silmällä.

Kuuluu kaikille -kampanjan ja translain vaatimus sallia lääketieteelliset sukupuolenmuutoshoidot alle 18-vuotiaalle pistää minut jo melkein sanattomaksi. Murrosikäisille, jotka käyvät läpi henkilökohtaista tunteiden, kehityksen ja erilaisten vaiheiden pyörremyrskyä ja ovat muutenkin luonnollisesti hukassa itsensä kanssa, ei tulisi antaa valtaa päättää sukupuolensa muuttamisesta. Eikä varsinkaan aloittaa hoitoja, joita on vaikeaa, jopa mahdotonta perua. Niitä ei pidä aloittaa kehittyvällä nuorella, koska ne sekoittavat entisestään murrosikäisen hormonitoimintaa.

Erityisesti sukupuolenmuutosleikkaus aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia. Alaikäinen, joka ei lain silmissä ole riittävän kypsä ostamaan tupakkaa, solmimaan avioliittoa tai äänestämään vaaleissa, ei ole missään nimessä riittävän kypsä päättämään siitä, tehdäänkö hänen kehollensa muutoksia, jotka ovat peruuttamattomia ja ikuisia.

Tämän lisäksi hoidot ja leikkaukset ovat hyvin kalliita ja monimutkaisia. Valtion rahoja ei pidä tuhlata kokemiseen. On eri asia olla oikeasti sairas, kuin kokea sitä olevansa. Ei sotketa nuorten kehitystä sallimalla heille murrosiän muutosten lääketieteellistä viivyttämistä tai sukupuolen-muutosta  -fyysistä tai juridista – vaan annetaan heidän kasvaa rauhassa.

Pidetään tytöt tyttöinä ja pojat poikina.