Suomessa kuolee ihmisiä enemmän kuin syntyy ja viime vuosina tapahtunut väestönkasvu johtuukin maahanmuutosta. Maahanmuuttoon nojautuva väestönkasvu on ongelmallista, sillä se aiheuttaa pitkällä aikajänteellä sen, että suomalainen on vähemmistönä Suomessa. Suomi ei ole silloin enää Suomi. Marinin hallituksen toimia tarkastellessa voisi kuvitella, että tämä on nimenomaan hallituksen tavoite – vaihtaa Suomen väestö hitaasti, mutta varmasti.

Väestöliitto julkaisi 8.9. karua kieltään kertovan “Kestävän väestönkehityksen Suomi”-raportin.

Raportissa esitellään useita erilaisia toimia vauvakadon hoitamiseksi, kuten pakolaiskiintiön kaksinkertaistamista ja työperäisen maahanmuuton lisäämistä. Pidän ulostuloja täysin vastuuttomina ja epäisänmaallisina. Väestöliiton tulisi ensisijaisesti keskittyä toimiin, joilla nostetaan suomalaisten syntyvyyttä. Ei toimiin, joilla kadotetaan meidän uniikki kansamme maailmankartalta.

Erityisesti näinä aikoina tulisi keskittyä nimenomaan suomalaisiin ja siihen, miten selviämme kansana pandemiasta ja sen jälkipyykistä. Työttömien työnhakijoiden määrä oli kesäkuussa melkein 420 000 ihmistä, ja hallitus – sekä nyt Väestöliitto, ovat huolissaan siitä, miten saamme tänne lisää ulkomaisia tekemään töitä. Meidän tulee suunnata katseet omaan pesään ja tehdä toimia sen eteen, kuinka saamme suomalaiset takaisin töihin. Meidän tulee suunnata katseet siihen, kuinka saamme pidettyä kotimaiset yritykset kotimaassa tai ylipäätään hengissä ja siihen, kuinka saamme kansamme tuntemaan luottamusta tulevaisuutta kohtaan.

Sietämätöntä kulu- ja verorakennetta ja muita epävarmuustekijöitä, työllisyysvajeesta puhumattakaan, ei korjata tuomalla tänne lisää tukia nostavia pakolaisia tai sosiaalitukea tarvitsevia halpatyöläisiä. He eivät tilastollisestikaan integroidu suomalaiseen yhteiskuntaan edes useamman sukupolven jälkeen. Väestöliitto on suoranaisesti väärässä.

Me voimme korjata vauvakadon ja suomalaisten alhaisen syntyvyyden, jos haluamme. Alhainen syntyvyys on monisyinen ongelma, johon ei ole taikakeinoja. Me voimme kuitenkin maahanmuuton kasvattamisen sijasta tukea nuoria perheitä ja mahdollistaa paremmin esimerkiksi opintojen aikana perheen perustamisen. Meidän täytyy tehdä kaikkemme, jotta takaamme opiskelijoiden ja muiden nuorten aikuisten riittävän tulotason ja näin varmistaa, että suomalaiset luottavat paremmin tulevaisuuteen.

Näin korkeakouluopiskelijana olen huomannut yhden suuren epäkohdan nimenomaan tässä asiassa – jotta minulla on varaa opiskella, on minun nostettava opintotukea. Jotta saisimme hieman pesämunaa opintojen jälkeiseen elämään, täytyy minun tehdä myös töitä. Tästä kuitenkin valtio rankaisee välittömästi, mikä on käsittämätöntä tilanteessa, jossa kukaan ei tiedä, onko koko yhteiskunnassa työpaikkoja, kun valmistun. Opintotuen tulorajat tulee poistaa välittömästi, mikä vaikuttaisi konkreettisesti suoraan opiskelijoiden taloustilanteeseen ja valmistuessa monilla olisi jo pesämunaa vaikkapa omaan kotiin, omalle perheelle.

En ihmettele alhaista syntyvyyttä. Se surettaa, mutta ei ihmetytä. On täysin ymmärrettävää, että nuoria aikuisia ja opiskelijoita pelottaa perustaa perhe, kun taloudellinen tilanne mahdollistaa vain itsestään huolen pitämisen, jos sitäkään. Jos haluamme säilyä kansana muiden kansojen joukossa, täytyy tähän tulla muutos.

Viime päivinä kansaa on puhututtanut alhainen syntyvyytemme ja uhkaava vauvakato. Jostain luin jopa, että suomalaiset ovat kuolemassa sukupuuttoon ja tottahan se on. Teemme hidasta kuolemaa kansakuntana samalla, kun hallitus haluaa vaihtaa kansamme monikulttuurisuuden nimissä maahanmuuttajiin.

Monesta suunnasta kauhistellaan suomalaisten lisääntymishaluttomuutta samalla, kun syyllistetään lasten tekemisen hiilijalanjäljestä. Suomalaisia kehotetaan perustamaan perhettä ja luottamaan tulevaan samalla, kun elintasoamme lasketaan. Naisia kehotetaan olemaan rohkeita ja laittamaan perhe etusijalle samalla, kun piilossa kabineteissa tehdään uudistuksia, jotka vaikeuttavat toimeentuloa erityisesti mikroyrityksissä, joita muuten on yli 90% kaikista Suomen yrityksistä (Suomen Yrittäjät, Yrittäjyys Suomessa 3/2019).

Ai mitä uudistuksia? 

Eduskuntavaalien alla kabineteissa, kaikessa hiljaisuudessa, muutettiin yrittäjien äitiyspäivärahaa. Aiemmin äitiyspäiväraha on määräytynyt 6kk yel-maksujen perusteella, mikä on ollut ihan ok systeemi (sen enempää koko yel-järjestelmään ottamatta kantaa). Tällöin yrittäjä on voinut selvästi vaikuttaa äitiyspäivärahansa määrään ja kiristämään vyötä hieman, jotta yrittäjällä olisi varaa jäädä perheenlisäyksen kanssa kotiin. Tämä ei kuitenkaan enää vuoden vaihteen jälkeen mene näin yksinkertaisesti.

1.1.2020 lähtien äitiyspäiväraha määräytyy 12 kuukauden yel-maksujen perusteella. Käytännössähän tämä tarkoittaa siis sitä, että yrittäjän tulee

  1. tietää vuosi etukäteen perheenlisäyksestä, jotta äitiyspäivärahan määrää voi suunnitella etukäteen
  2. maksaa suurempaa yel-maksua vuoden ajan, jotta olisi edes jonkinlainen mahdollisuus olla kotona. Tämä siis tilanteessa, että nainen tietää, että on äitiyslomalla vuoden kuluttua. Kristallipallon ostoon siis!

Tämä malli käytännössä pakottaa naisen pahimmillaan valitsemaan joko perheensä tai yrittämisen väliltä, ellei kotona satu olemaan puolisoa, jonka varoilla voi elää äitiyslomalla. 

Itse toimin tällä hetkellä tiimiyrittäjänä ja yrittäjyysopiskelijana. Tämä uudistus kuitenkin todennäköisesti varmisti sen, että opintojen jälkeen tulen toimimaan jossain muualla, kuin mikroyrityksessä, yksinyrittämisestä puhumattakaan. Perhe on liian iso asia luopua uran takia. Ja siihenhän tämä pakottaa. Kumpaankin meidän taloudessa ei ole varaa.

Näinkö yhteiskunta kannustaa valtiomme tukipilareita jatkamaan sukua ja perintöä tai vaihtoehtoisesti tuomaan verotuloja ja työpaikkoja hyvinvointivaltioomme?

Harva asia on reilua yrittäjälle, mikä on uskomatonta ottaen huomioon, että yrittäjät pyörittävät yhteiskuntaamme. Yhteiskunta kohtelee yrittäjää kuin orjaa, jonka tulee maksaa työstään veroja kohtuuttomia määriä, eikä silläkään välttämättä takaa esimerkiksi kunnollista sosiaaliturvaa tai yrittäjän äitiyspäivärahaa. 

Tämä muutos tulee peruuttaa välittömästi. Vaihtoehtoisesti voimme myös muuttaa sitä niin, että raskausajalta ei tarvitse maksaa yel-maksuja, jolloin yrittäjä voi säästää maksunsa vaikka sukanvarteen. Yel-maksujen joustamattomuuden takia se olisi kaikista kannattavinta ja yrittäjä- sekä perheystävällisintä.

Valtion tulee kannustaa kansalaisia perustamaan perhe. Valtion ei tule tehdä siitä entistä vaikeampaa. Suomalaisten syntyvyys on kansamme jatkuvuuden elinehto.

UGH.

Lisätietoja: 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tama-on-ihan-katastrofi-lakiuudistus-on-ajamassa-toista-lastaan-odottavaa-naisyrittajaa-talousahdinkoon
https://www.kela.fi/vanhempainpaivarahat-maaran-perusteet-muuttuvat