Oletko tavannut jonkun, joka on keskeyttänyt raskauden ja kertonut siitä julkisesti? Luultavasti et, ellei kyseessä ole paras ystäväsi. Asia on niin henkilökohtainen, ja se menee niin ihon alle, ettei siitä haluta puhua. Enkä ihmettele, koska kyseessä on todella iso asia. Silti Naisasialiitto tuntuu väheksyvän asiaa hallinoimallaan kansalaisaloitteella aborttilain uudistamisesta.

Aloite on täynnä ongelmia. Aloitteen kantava teema on se, miten raskaudenkeskeytyksestä tulisi tehdä helpompaa, koska prosessi on raskas. Aloitteessa ei kuitenkaan ole tuotu esille sitä, että kyseessä on yksi elämän isoimmista ja perimmäisistä asioista – elämästä. Eikö näin isoon asiaan liittyvän prosessin kuulukin olla raskas, eikä sitä missään nimessä tulisikaan tehdä kevyesti tai perusteetta?

Uusi laki antaisi voimaan tullessaan mahdollisuuden keskeyttää raskaus jopa sukupuolen perusteella. Lain tavoitteena on siirtää raskauden keskeytys viikolle 24 saakka, jolloin odottava äiti voisi keskeyttää raskauden esimerkiksi mikäli sikiön sukupuoli ei odottajaa miellytä. Nykyään abortin saa tehdä ennen 12. raskausviikkoa, mikäli lapsen synnyttäminen aiheuttaa kohtuutonta rasitusta eli niin sanotut sosiaaliset syyt, lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, nainen on alle 17- tai yli 40-vuotias tai sikiöpoikkeavuuden takia. Aborttilaki mahdollistaa jo siis käytännössä jokaisessa tilanteessa abortin ja puhe siitä, että raskauden keskeyttäminen ei olisi aina mahdollista tai naisella ei olisi jo oikeutta päättää kehostansa on täysin mielikuvamarkkinointia eikä sitä tule uskoa.

Kansalaisaloitteen toive on siis, että puoli vuotta kestänyt raskaus voitaisiin keskeyttää, samalla kun alle puolen vuoden ikäinen sikiö on kehittynyt kohdussa niin, että se voitaisiin nykylääketieteellä pitää hengissä kohdun ulkopuolella.

Tämä ei kuitenkaan aloitteen tekijöille riitä, vaan he vaativat myös, että abortti tulee saada jatkossa ilman keskusteluja lääkärin kanssa, täysin perustelematta koko ensimmäisen kolmanneksen ajan. Tämä tarkoittaisi sitä, että naiselle ei enää ennen raskauden keskeytystä tarjottaisi eri vaihtoehtoja, riittävästä tuesta puhumattakaan. Ja entä he, jotka tukea, tietoa ja vaihtoehtoja kaipaisivat lääkäreiltä? Heillekään sitä ei olisi enää tarjolla. Onko aloitteen tekijöiden pelkona se, että joku pyörtäisi päätöksensä keskusteltuaan lääkärin kanssa vaihtoehdoista?

Nykyinen aborttilaki vaatii kahden lääkärin lausunnon asiasta, jotta voidaan varmistaa, etteivät lääkärit toimisi epäeettisesti ja myöntäisi yksinään lupia raskauden keskeytyksiin liian myöhäisissä vaiheissa. Omatahto20-kampanjan yksi keskeisimmistä teemoista on kuitenkin tämän kumoaminen ja vaade siitä, että asiaan ottaa kantaa vain yksi lääkäri – ikään kuin lääkärien lausuntoja pidettäisiin jotenkin naisen (tai lapsen) edun vastaisena.

Aborttilaki ei kaipaa uudistusta, ainakaan abortin helpottamisen suuntaan. Uudistus antaa täysin väärän signaalin naisille ja viestii, että abortti olisi hyväksyttävä ehkäisykeino. Kyseessä on kuitenkin lääketieteellinen toimenpide, jota tulee terveydellisistäkin syistä välttää. Aloite pyrkii siirtämään yhteiskunnan ajatusmaailmaa tukemaan sitä valhetta, että abortti olisi jotenkin kevyt asia, joka tulee saada niin helposti ja niin nopeasti kuin mahdollista. Naisella on oikeus kehoonsa, mutta missä kohtaa naisen oikeus menee lasten oikeuksien edelle? Tilanne, jossa raskauden saisi keskeyttää, kun sikiö voitaisi pitää hengissä kohdun ulkopuolella, on täysin sietämätön ja epäeettinen.

Aborttien määrän lisäämisen sijaan meidän tulisi keskittyä siihen, miksi raskaudet keskeytetään. Aborttien helpottamisen sijaan meidän tulisi kannustaa perheiden perustamiseen ja suhtautua vanhemmuuteen myönteisemmin. Aborttien kokonaisvaltaisen hyväksymisen sijaan yhteiskunta voisi tarjota vahvemmin tukea esimerkiksi adoptioon, jolloin tahattomasti lapsettomien tuska lapsettomuudesta voisi helpottaa.

Lakialoite toteutuessaan kiihdyttäisi entisestään syntyvyyden laskua ja siirtäisi eettisyyden rajat tasolle, jossa ei ole enää mitään eettistä. Mikäli aborttilaki uusitaan aloitteen mukaisesti, tulee se muuttamaan myös suhtautumista lapsiin ja johtaa pahimmillaan tilanteeseen, jossa on sosiaalisesti hyväksyttyä kiistää lasten ihmisoikeudet.

Arvoisa Ylen toimitus,

Olen seurannut uutisointianne huolestuneena jo vuosia. Toimittajanne elävät punavihreässä kuplassa, minkä seurauksena kansalaiset joutuvat viikottain, elleivät jopa päivittäin lukemaan suoranaista mädätystä. 

Mihin te pyritte uutisoinnillanne? 

Itse kannan todella suurta huolta suomalaisten syntyvyyden heikosta tilasta. Tiedostan, että ongelmat ovat laaja-alaisia, mutta yksi suurimmista syistä on tälle on ajatusmaailma, joka ihannoi individualismia ja melkein halveksuu perhe-elämää ja äitiyttä. Tämä on nähdäkseni varsinkin nuorilla naisilla valtavirtaa –  omasta “vapaudesta” ei tahdota luopua. 

Tähän on päädytty suurelta osin mielipidevaikuttamisella. 

Miksi? Miksi verovaroin ylläpidetty media tekee johdonmukaisesti töitä suomalaisten sukupuuton ja huoltosuhteen heikentymisen eteen? Teidän tulisi tehdä töitä suomalaisten hyvinvoinnin, jatkuvuuden ja sivistyksen eteen. Miksi meidän tulisi ylläpitää tällaista toimintaa verovaroin? 

Uutisointinne on vahingollista. Viikosta toiseen nostatte esiin yksilöitä, jotka ihannoivat vapautta, matkustelevat, eivät kaipaa lapsia ja niin edelleen. Entä jos muuttaisitte suuntaanne ja alkaisittekin uutisoida perheistä, niiden onnesta ja siitä, miten perhe on kaiken alku? Ihmisten arvomaailman  muuttuminen on pitkä prosessi, joten se täytyy aloittaa heti. Kokeilkaa tätä edes viikko. Kokeilkaa edes viikko sitä, miltä tuntuu puhua perheistä kauniisti. Puhukaa siitä, että perhe on tavoittelemisen arvoinen yksikkö, joka pitää koko yhteiskuntaa pystyssä. 

Ystävällisin terveisin,

Auri Siika-aho

2. varapuheenjohtaja

Perussuomalaiset Nuoret ry

Tahaton lapsettomuus koskettaa joka viidettä pariskuntaa, tulevaisuudessa vielä useampaa. Syntyvyys on laskussa. Lapsettomuutta voidaan hoitaa lääketieteen keinoin, mutta lapsitoiveen toteutumattomuus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kaikilla elämän osa-alueilla.” – Simpukan poliittisten tavoitteiden asiakirja

Olen ajatellut paljon syntyvyyttä, sen jatkuvaa vähenemistä sekä vauvakatoa. Vauvakato on yksi yhteiskunnan suurimmista uhkista ja siitä uutisoidaan jatkuvasti.

Vuosikymmenen alussa lapsia syntyi 60 000, kokonaishedelmällisyysluvun ollessa 1,87. Vuonna 2018 tilastokeskuksen ennusteen mukaan lapsia syntyy enää vain n. 45 000, jolloin kokonaishedelmällisyysluku laskee 1,4:n, joka olisi Suomen historian matalin. Tämä olisi kolmas vuosi peräkkäin, kun lapsia syntyy vähemmän kuin ihmisiä kuolee.

Syntyvyyden lasku on todella monisyinen ongelma, jota on hankala lyhyesti avata. Siihen vaikuttaa miesten syrjäytyminen, toimeentulo, varmuus elämästä, yhteiskunnan asenne perheisiin ja niin edelleen. Miten näitä asioita sitten lähdetään muuttamaan? Yhdellä poliittisella päätöksellä se on käytännössä mahdotonta.

Jotain valtio voi kuitenkin tehdä helpottaakseen esimerkiksi tahattomasti lapsettomien taakkaa. Lahjasukusoluhoitoja ei tehdä tällä hetkellä julkisessa terveydenhuollossa ja tämä jos mikä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan erityisesti taloudellisen tilanteen ja lapsettomuuden syyn perusteella. Lahjoitettuja sukusoluja voidaan käyttää esimerkiksi silloin, jollei lasta toivovien oma sukusolutuotanto toimi tai se jostain syystä puuttuu kokonaan.

Tällä hetkellä lahjasukusoluhoitoja saa vain yksityisellä sektorilla ja jokainen meistä ymmärtää, että siihen ei ole kaikilla varaa. Osa väestöstä voi käyttää säästöjä tai ottaa lainaa pankista, mutta ei kaikki. Tässä tasa-arvoisessa valtiossa on järkyttävä epätasa-arvon merkki. Tahattomasti lapsettoman hoito tässä asiassa riippuu puhtaasti varallisuudesta. Se on väärin.

Aikana, jolloin syntyvyys jatkaa laskuaan, tulisi valtion toimia niissä määrin, missä voi. Emme voi välttämättä päätöksillä vaikuttaa suoraan syntyvyyteen, mutta voimme tukea heitä, jotka lapsia haluavat esimerkiksi näillä lapsettomuushoidoilla. Lapsettomuuden hoitoon tulee varata riittävästi resursseja ja tulevaa sote-uudistusta rakentaessa tulee turvata myös lapsettomuushoitojen resurssit.

Syntyvyys huitelee nälkävuosien tasolla. Meidän tulee tehdä kaikkemme tilanteen korjaamiseksi. Tällä hetkellä tahattomasti lapsettomille tilanne on se, että lapsi on taloudellinen investointi, johon liittyy riskejä. Näin sen ei kuulu olla.

Lapsettomuushoitojen lisäksi tulee valtion kannustaa nuoria, niin naisia kuin miehiäkin, hakeutumaan hedelmällisyystutkimuksiin riittävän ajoissa ja tämä tulee tapahtua julkisen terveydenhuollon piirissä. Näin voimme välttää monessa tilanteessa ikävät yllätykset, kun hedelmällisyys laskeekin aiemmin, kuin on luultu. Hedelmällisyystutkimuksiin hakeudutaan nykyisin aivan liian myöhään, vasta siinä vaiheessa, kun ongelma on jo olemassa. Lapsettomuutta voi siis joissain tapauksissa ennaltaehkäistä ja valtio voi tukea siinä.

Oma perhe, äitiys, koti. Kolme asiaa, joista olen haaveillut pienestä saakka. Nyt olen löytänyt kumppanin, isän lapsilleni ja toivon syvästi, että meitä siunataan lapsilla, koska en keksi omalla kohdallani mitään suurempaa merkitystä kuin olla äiti. On sydäntä riipivä ajatus, että kaikki, jotka sitä haluavat, eivät saisi sitä kokea. Valtion pitää tukea tässä.

Suomessa syntyy vähemmän lapsia kuin suomalaisia kuolee. Suuret ikäluokat vanhenevat ja eläköityvät eikä uusia yhteiskunnan tukipilareita synny. Vauvakato on ongelma, joka päättäjien tulisi ottaa vakavasti. Hyvinvointivaltiomme ei tule voimaan tulevaisuudessa hyvin, mikäli emme lisäänny. Lapsi, kaksi, mielellään kolme, tulevaisuutta varten. Sitä varten, että Suomessa on suomalaisia myös 200 vuoden kuluttua.

Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostansa ja siitä, mitä sillä tekee. Mutta olisiko meidän nuorten aika herätä siihen, että syntyvyys ei ole ollut näin alhainen sitten nälkävuosien? Eikä se myöskään siitä itsestään nouse, vaan vaatii jokaisen panosta. Tulevaisuuden veronmaksajien taakka tulee olemaan todella raskas, mikäli haluamme säilyttää palveluiden nykyisen tason, eikä Suomen kansaa ajatellen oikea ratkaisu voi olla suomalaisen työvoiman korvaaminen maahanmuuttajilla. Suomi ei pysy Suomena, mikäli syntymättömiä suomalaisia korvataan ulkomaalaisilla.

Suomen kansakunta on uhattuna. Syntyvyyden jatkuva, nopea lasku on ongelma, joka täytyy ottaa vakavasti. Ongelma, johon täytyy löytyä ratkaisuja, mielellään ennemmin kuin myöhemmin.

Suomalaisten ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,1 vuotta. Yhtä korkea kuin Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Tämä ei sinänsä olisi ongelma, mikäli lapsia syntyisi enemmän kuin 1,65 lasta naista kohden, mutta keskimäärin nainen ei saa niin monta lasta kuin haluaisi (2,44) ja lapsimäärä naista kohden jää alhaiseksi. Tämä on ongelma myös siinä vaiheessa, kun väestömme alkaa hitaasti, mutta varmasti vaihtua monikulttuurisemmaksi, kunnes väistämättä jäämme vähemmistöksi omassa maassamme. Silloin tämä on jo ongelma, jota on liian myöhäistä yrittää ratkaista.

Elleivät päättäjät puutu tilanteeseen esimerkiksi muuttamalla verotusta entistä enemmän lapsiperheitä suosivaksi, ei asiaan voida poliittisesti juurikaan vaikuttaa. Perhe-etuuksien parantaminen entisestään ei kuitenkaan tule auttamaan niin kauan, kun nuoret ihmiset pelkäävät elämänsä loppuvan lasten syntyessä, eikä sen seurauksena uusia lapsiperheitä synny. Asenteiden täytyy muuttua niin, että perhe on se päämäärä, johon nuori ihminen pyrkii. Perheen tulisi olla tavoite, jokaiselle.

Iltalehti uutisoi 14.2. Serbian käynnistävän kampanjan, jolla on tarkoitus vaikuttaa nimenomaan mielikuviin, ajatukseen perheestä tunnetasolla. Mikäli emme juuri nyt voi ratkaista asiaa lapsiperheitä tukevilla verotuksilla, sosiaali- ja terveysministeriö voisi aloittaa vastaavanlaisen kampanjan. Sen tarkoituksena olisi vaikuttaa siihen vääristyneeseen mielikuvaan siitä, että vauva-arki on vain ja ainoastaan yöheräämisiä ja likaisia vaippoja. Mainoksia siitä, mitä kaikkea äitiys ja isyys voi tunnetasolla tarjota. Lämpimiä kuvia siitä, millainen on perhe. Tunteisiin vetoavia, mielikuviin vaikuttavia.

Emme puhu tarpeeksi syntyvyydestä tai nuorista perheistä. Puhutaan BKT:stä, kun pitäisi puhua nuorten ihmisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Pitäisi puhua siitä, miksi emme täällä luota omaan tulevaisuuteemme niin, että uskaltaisimme ja haluaisimme perustaa perheen ja kasvattaa lapset. Päättäjien täytyy miettiä myös sitä, miten saamme väestömme luottamaan elämään ja siihen, että lapsillamme on hyvä olla. Täytyy miettiä, miten saamme ihmiset lopettamaan sen “oikean hetken” odottamisen. Ei ole sellaista kuin “oikea hetki”, eikä sellaista odottamalla tule.

Lähteet :

https://yle.fi/uutiset/3-9149239http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/suomi-karsii-vauvapulasta-syntyvyys-on-heikentynyt-selvasti-jo-vuosia/763472/ , http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201802142200745604_ul.shtml ,

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005281010.html , tilastokeskus