Viime päivinä kansaa on puhututtanut alhainen syntyvyytemme ja uhkaava vauvakato. Jostain luin jopa, että suomalaiset ovat kuolemassa sukupuuttoon ja tottahan se on. Teemme hidasta kuolemaa kansakuntana samalla, kun hallitus haluaa vaihtaa kansamme monikulttuurisuuden nimissä maahanmuuttajiin.

Monesta suunnasta kauhistellaan suomalaisten lisääntymishaluttomuutta samalla, kun syyllistetään lasten tekemisen hiilijalanjäljestä. Suomalaisia kehotetaan perustamaan perhettä ja luottamaan tulevaan samalla, kun elintasoamme lasketaan. Naisia kehotetaan olemaan rohkeita ja laittamaan perhe etusijalle samalla, kun piilossa kabineteissa tehdään uudistuksia, jotka vaikeuttavat toimeentuloa erityisesti mikroyrityksissä, joita muuten on yli 90% kaikista Suomen yrityksistä (Suomen Yrittäjät, Yrittäjyys Suomessa 3/2019).

Ai mitä uudistuksia? 

Eduskuntavaalien alla kabineteissa, kaikessa hiljaisuudessa, muutettiin yrittäjien äitiyspäivärahaa. Aiemmin äitiyspäiväraha on määräytynyt 6kk yel-maksujen perusteella, mikä on ollut ihan ok systeemi (sen enempää koko yel-järjestelmään ottamatta kantaa). Tällöin yrittäjä on voinut selvästi vaikuttaa äitiyspäivärahansa määrään ja kiristämään vyötä hieman, jotta yrittäjällä olisi varaa jäädä perheenlisäyksen kanssa kotiin. Tämä ei kuitenkaan enää vuoden vaihteen jälkeen mene näin yksinkertaisesti.

1.1.2020 lähtien äitiyspäiväraha määräytyy 12 kuukauden yel-maksujen perusteella. Käytännössähän tämä tarkoittaa siis sitä, että yrittäjän tulee

  1. tietää vuosi etukäteen perheenlisäyksestä, jotta äitiyspäivärahan määrää voi suunnitella etukäteen
  2. maksaa suurempaa yel-maksua vuoden ajan, jotta olisi edes jonkinlainen mahdollisuus olla kotona. Tämä siis tilanteessa, että nainen tietää, että on äitiyslomalla vuoden kuluttua. Kristallipallon ostoon siis!

Tämä malli käytännössä pakottaa naisen pahimmillaan valitsemaan joko perheensä tai yrittämisen väliltä, ellei kotona satu olemaan puolisoa, jonka varoilla voi elää äitiyslomalla. 

Itse toimin tällä hetkellä tiimiyrittäjänä ja yrittäjyysopiskelijana. Tämä uudistus kuitenkin todennäköisesti varmisti sen, että opintojen jälkeen tulen toimimaan jossain muualla, kuin mikroyrityksessä, yksinyrittämisestä puhumattakaan. Perhe on liian iso asia luopua uran takia. Ja siihenhän tämä pakottaa. Kumpaankin meidän taloudessa ei ole varaa.

Näinkö yhteiskunta kannustaa valtiomme tukipilareita jatkamaan sukua ja perintöä tai vaihtoehtoisesti tuomaan verotuloja ja työpaikkoja hyvinvointivaltioomme?

Harva asia on reilua yrittäjälle, mikä on uskomatonta ottaen huomioon, että yrittäjät pyörittävät yhteiskuntaamme. Yhteiskunta kohtelee yrittäjää kuin orjaa, jonka tulee maksaa työstään veroja kohtuuttomia määriä, eikä silläkään välttämättä takaa esimerkiksi kunnollista sosiaaliturvaa tai yrittäjän äitiyspäivärahaa. 

Tämä muutos tulee peruuttaa välittömästi. Vaihtoehtoisesti voimme myös muuttaa sitä niin, että raskausajalta ei tarvitse maksaa yel-maksuja, jolloin yrittäjä voi säästää maksunsa vaikka sukanvarteen. Yel-maksujen joustamattomuuden takia se olisi kaikista kannattavinta ja yrittäjä- sekä perheystävällisintä.

Valtion tulee kannustaa kansalaisia perustamaan perhe. Valtion ei tule tehdä siitä entistä vaikeampaa. Suomalaisten syntyvyys on kansamme jatkuvuuden elinehto.

UGH.

Lisätietoja: 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tama-on-ihan-katastrofi-lakiuudistus-on-ajamassa-toista-lastaan-odottavaa-naisyrittajaa-talousahdinkoon
https://www.kela.fi/vanhempainpaivarahat-maaran-perusteet-muuttuvat

Tiimiyrittäjänä olen pohtinut paljon yrittäjyyden eri muotoja ja sitä, miten valtio voi parhaalla mahdollisella tavalla tukea erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Yritysten kiinteät kulut ovat kohtuuttoman suuret jo nyt, työntekijöiden palkkaamisesta puhumattakaan. Työttömyys on edelleen suuri ongelma eikä edellisen hallituksen tempputyöllistäminen tuonut riittävää apua tilanteeseen, vaikka tilastoissa muutos näkyikin parempaan suuntaan.

Suomen yrityksistä alle 10 työntekijän yrityksiä on n. 93%, mikä tarkoittaa yli 250 000 yritystä. Mitkä ovat oikeat keinot valjastaa näiden yritysten potentiaali, tai miten niiden arkea voi helpottaa niin, että kasvaminen on enemmän kannattavaa ja vähemmän riskitekijä? 

Elämme valtiossa, jossa ei ole kannattavaa tehdä töitä tai yrittää. Jos haluat menestyä tai vaurastua, tekee valtio sen käytännössä mahdottomaksi. Työttömyyteen ei tule kannustaa tukiloukoilla.

Aivan ensimmäiseksi kaikkien yritysten etu olisi laskea kiinteitä kuluja, kuten energiaveroa. Seuraavaksi tulee tarkastella nykyisiä yritystukia kriittisesti – ne tulee suunnata kotimaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. En näe tarkoituksenmukaisena, että valtio maksaa yritystukia pörssiyhtiöille, jotka jakavat sen käytännössä osinkoina osakkeenomistajille, eivätkä välttämättä edes tuota palveluita kotimaassamme.

Yritystuet tulee suunnata ensisijaisesti kasvuyrityksiin, pieniin ja keskisuuriin, jotka työllistävät ja tuottavat palvelunsa kotimaassa. Näin luomme työtä, hyvinvointia ja verotuloja maahamme.

Mitä enemmän olen keskustellut eri pienyrittäjien kanssa, sitä enemmän olen havainnut suorastaan epätoivoa yrityksen kasvuun nähden. Sen lisäksi, että työntekijöiden palkkaaminen on aina riski, on työntekijöiden palkkaaminen pienyritykselle kohtuuttoman kallista. Sivukulujen määrä on liian suuri. Tähän kun vielä lisätään se, mitä uusi työntekijä voi pahimmillaan aiheuttaa hyvin pyörivälle yritykselle, ei varsinkaan ensimmäisten työntekijöiden palkkaaminen todellakaan ole helppoa.

Mutta entä jos se olisi? Tai ainakin helpompaa.

Mitä jos valtio tukisi pieniä yrityksiä työntekijän palkkaamisessa? Seuraavaksi esittelen teille yritystuen himmelimallin (tai niin minä sitä nimitän). Inspiraation tästä sain yrittäjäystävältäni, kiitos siitä.

Himmelissä valtio tukee pieniä yrityksiä erityisesti ensimmäisen kolmen työntekijän palkkaamisessa. Valtio tarjoaa työntekijän ensimmäisenä vuonna kaikki ylimääräiset kulut niin, että yrittäjän maksettavaksi jää vain työntekijän nettopalkka, toisena vuonna valtio tukee 75% sivukuluista, kolmantena vuonna 50% ja neljäntenä vuonna yritys on ns. omillaan.

Tämä laskisi huomattavasti kynnystä palkata uusia työntekijöitä ja tarjoaisi yrityksille mahdollisuuden kasvaa, mikä taas tarkoittaisi yhteiskunnalle työttömyyden aiheuttamien kulujen laskemista, lisää työpaikkoja ja sitä kautta lisää verotuloja.

Pelkästään syrjäytyneistä nuorista tulee valtiolle kustannuksia n. 1,4 miljardia euroa vuodessa. Himmelimallin tarjoama työtuki säästäisi jo pelkästään suoria kustannuksia syrjäytynyttä kohden  n. 10 000e vuodessa eikä tähän ole laskettu ollenkaan työllistettyjen tuomia tuloveroja tai muita hyötyjä. Mitä enemmän asiaa pyörittelen, sitä varmempi olen siitä, että tässä mallissa on vain voitettavaa. Varsinkin kun jo yhden prosenttiyksikön nousu työllisyyteen tuo valtiolle 1-1,5 miljardia euroja tuloja.

Vaikka yritysten palkoista maksettavat sivukulut poistettaisiin ja sitä kautta alennettaisiin työntekijäkuluja, on tämä huomattavasti fiksumpi tapa. Yritykset voi pitää tuloksensa nollassa jo nyt ja välttää verot kasvuvaiheessa, mutta palkkaaminen on silti todella kallista. Eikö olisi järkevämpääkohdistaa huojennukset suoraa siihen, mikä vaikuttaa työllisyyteen? Siitä hyötyy sekä yrittäjä että yhteiskunta.

Himmelimalli koskisi ainoastaan yrityksen suoraan palkkaamia työntekijöitä, joten tämä tarjoaisi keinon myös päästä eroon valloilla olevasta kalliista vuokratyövoimakartellista. Samalla malli taistelisi harmaata taloutta vastaan, kun työntekijän palkkaaminen laillisesti ei olisi enää niin paljon kalliimpaa, kuin maksaa hänelle pimeästi. Malli koskisi esimerkiksi jokaista alle 20 hengen yritystä, ja koska Suomessa yksinyrittäjiä on n. 65%, näkyisi tämä erityisesti heidän arjessaan. Isolla osalla yksinyrittäjistä olisi kasvuhalua, mutta varat ja rohkeus palkata puuttuvat. Yksinyrittäjien kasvu tyssää siihen, että itse ei pysty eikä ehdi tehdä, mutta palkkaus on iso mörkö.

Lopuksi; jos emme tee helpotuksia palkkaukseen, menemme kohti maata, jossa on vain freelancereita ja työttömiä. Ei kuulosta maalta, jossa on hyvä elää, olla sekä yrittää – saati asettua aloille ja perustaa perheitä.

Yrittäjyys ja sen tukeminen on yksi avaintekijä nyky-yhteiskunnan ongelmiin. Jo esillä olleista yrittäjyyttä tukevissa vaihtoehdoissa on paljon potentiaalia. Yrittäjyyskasvatusta tulee lisätä ja byrokratiaa helpottaa, verotusta maltillistaa ja niin edelleen, mutta tämä malli tarjoaisi toteutuessaan todellisen ratkaisun työpaikkojen luontiin sekä antaisi mahdollisuuden kasvaa pienemmällä taloudellisella riskillä.

Tulemme tarvitsemaan yrityksiä jatkossakin. Ne voivat parhaimmillaan tuoda markkinoille uudet innovaatiot ja ratkaista maailmanlaajuisiakin ongelmia, minkä lisäksi ne ennen kaikkea tuovat vaurautta ja vakautta kansalle.

Pidetään siis yrityksistämme huolta.