Viime päivinä kansaa on puhututtanut alhainen syntyvyytemme ja uhkaava vauvakato. Jostain luin jopa, että suomalaiset ovat kuolemassa sukupuuttoon ja tottahan se on. Teemme hidasta kuolemaa kansakuntana samalla, kun hallitus haluaa vaihtaa kansamme monikulttuurisuuden nimissä maahanmuuttajiin.
Monesta suunnasta kauhistellaan suomalaisten lisääntymishaluttomuutta samalla, kun syyllistetään lasten tekemisen hiilijalanjäljestä. Suomalaisia kehotetaan perustamaan perhettä ja luottamaan tulevaan samalla, kun elintasoamme lasketaan. Naisia kehotetaan olemaan rohkeita ja laittamaan perhe etusijalle samalla, kun piilossa kabineteissa tehdään uudistuksia, jotka vaikeuttavat toimeentuloa erityisesti mikroyrityksissä, joita muuten on yli 90% kaikista Suomen yrityksistä (Suomen Yrittäjät, Yrittäjyys Suomessa 3/2019).
Ai mitä uudistuksia?
Eduskuntavaalien alla kabineteissa, kaikessa hiljaisuudessa, muutettiin yrittäjien äitiyspäivärahaa. Aiemmin äitiyspäiväraha on määräytynyt 6kk yel-maksujen perusteella, mikä on ollut ihan ok systeemi (sen enempää koko yel-järjestelmään ottamatta kantaa). Tällöin yrittäjä on voinut selvästi vaikuttaa äitiyspäivärahansa määrään ja kiristämään vyötä hieman, jotta yrittäjällä olisi varaa jäädä perheenlisäyksen kanssa kotiin. Tämä ei kuitenkaan enää vuoden vaihteen jälkeen mene näin yksinkertaisesti.
1.1.2020 lähtien äitiyspäiväraha määräytyy 12 kuukauden yel-maksujen perusteella. Käytännössähän tämä tarkoittaa siis sitä, että yrittäjän tulee
- tietää vuosi etukäteen perheenlisäyksestä, jotta äitiyspäivärahan määrää voi suunnitella etukäteen
- maksaa suurempaa yel-maksua vuoden ajan, jotta olisi edes jonkinlainen mahdollisuus olla kotona. Tämä siis tilanteessa, että nainen tietää, että on äitiyslomalla vuoden kuluttua. Kristallipallon ostoon siis!
Tämä malli käytännössä pakottaa naisen pahimmillaan valitsemaan joko perheensä tai yrittämisen väliltä, ellei kotona satu olemaan puolisoa, jonka varoilla voi elää äitiyslomalla.
Itse toimin tällä hetkellä tiimiyrittäjänä ja yrittäjyysopiskelijana. Tämä uudistus kuitenkin todennäköisesti varmisti sen, että opintojen jälkeen tulen toimimaan jossain muualla, kuin mikroyrityksessä, yksinyrittämisestä puhumattakaan. Perhe on liian iso asia luopua uran takia. Ja siihenhän tämä pakottaa. Kumpaankin meidän taloudessa ei ole varaa.
Näinkö yhteiskunta kannustaa valtiomme tukipilareita jatkamaan sukua ja perintöä tai vaihtoehtoisesti tuomaan verotuloja ja työpaikkoja hyvinvointivaltioomme?
Harva asia on reilua yrittäjälle, mikä on uskomatonta ottaen huomioon, että yrittäjät pyörittävät yhteiskuntaamme. Yhteiskunta kohtelee yrittäjää kuin orjaa, jonka tulee maksaa työstään veroja kohtuuttomia määriä, eikä silläkään välttämättä takaa esimerkiksi kunnollista sosiaaliturvaa tai yrittäjän äitiyspäivärahaa.
Tämä muutos tulee peruuttaa välittömästi. Vaihtoehtoisesti voimme myös muuttaa sitä niin, että raskausajalta ei tarvitse maksaa yel-maksuja, jolloin yrittäjä voi säästää maksunsa vaikka sukanvarteen. Yel-maksujen joustamattomuuden takia se olisi kaikista kannattavinta ja yrittäjä- sekä perheystävällisintä.
Valtion tulee kannustaa kansalaisia perustamaan perhe. Valtion ei tule tehdä siitä entistä vaikeampaa. Suomalaisten syntyvyys on kansamme jatkuvuuden elinehto.
UGH.
Lisätietoja:
