Suomessa syntyy vähemmän lapsia kuin suomalaisia kuolee. Suuret ikäluokat vanhenevat ja eläköityvät eikä uusia yhteiskunnan tukipilareita synny. Vauvakato on ongelma, joka päättäjien tulisi ottaa vakavasti. Hyvinvointivaltiomme ei tule voimaan tulevaisuudessa hyvin, mikäli emme lisäänny. Lapsi, kaksi, mielellään kolme, tulevaisuutta varten. Sitä varten, että Suomessa on suomalaisia myös 200 vuoden kuluttua.
Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostansa ja siitä, mitä sillä tekee. Mutta olisiko meidän nuorten aika herätä siihen, että syntyvyys ei ole ollut näin alhainen sitten nälkävuosien? Eikä se myöskään siitä itsestään nouse, vaan vaatii jokaisen panosta. Tulevaisuuden veronmaksajien taakka tulee olemaan todella raskas, mikäli haluamme säilyttää palveluiden nykyisen tason, eikä Suomen kansaa ajatellen oikea ratkaisu voi olla suomalaisen työvoiman korvaaminen maahanmuuttajilla. Suomi ei pysy Suomena, mikäli syntymättömiä suomalaisia korvataan ulkomaalaisilla.
Suomen kansakunta on uhattuna. Syntyvyyden jatkuva, nopea lasku on ongelma, joka täytyy ottaa vakavasti. Ongelma, johon täytyy löytyä ratkaisuja, mielellään ennemmin kuin myöhemmin.
Suomalaisten ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,1 vuotta. Yhtä korkea kuin Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Tämä ei sinänsä olisi ongelma, mikäli lapsia syntyisi enemmän kuin 1,65 lasta naista kohden, mutta keskimäärin nainen ei saa niin monta lasta kuin haluaisi (2,44) ja lapsimäärä naista kohden jää alhaiseksi. Tämä on ongelma myös siinä vaiheessa, kun väestömme alkaa hitaasti, mutta varmasti vaihtua monikulttuurisemmaksi, kunnes väistämättä jäämme vähemmistöksi omassa maassamme. Silloin tämä on jo ongelma, jota on liian myöhäistä yrittää ratkaista.
Elleivät päättäjät puutu tilanteeseen esimerkiksi muuttamalla verotusta entistä enemmän lapsiperheitä suosivaksi, ei asiaan voida poliittisesti juurikaan vaikuttaa. Perhe-etuuksien parantaminen entisestään ei kuitenkaan tule auttamaan niin kauan, kun nuoret ihmiset pelkäävät elämänsä loppuvan lasten syntyessä, eikä sen seurauksena uusia lapsiperheitä synny. Asenteiden täytyy muuttua niin, että perhe on se päämäärä, johon nuori ihminen pyrkii. Perheen tulisi olla tavoite, jokaiselle.
Iltalehti uutisoi 14.2. Serbian käynnistävän kampanjan, jolla on tarkoitus vaikuttaa nimenomaan mielikuviin, ajatukseen perheestä tunnetasolla. Mikäli emme juuri nyt voi ratkaista asiaa lapsiperheitä tukevilla verotuksilla, sosiaali- ja terveysministeriö voisi aloittaa vastaavanlaisen kampanjan. Sen tarkoituksena olisi vaikuttaa siihen vääristyneeseen mielikuvaan siitä, että vauva-arki on vain ja ainoastaan yöheräämisiä ja likaisia vaippoja. Mainoksia siitä, mitä kaikkea äitiys ja isyys voi tunnetasolla tarjota. Lämpimiä kuvia siitä, millainen on perhe. Tunteisiin vetoavia, mielikuviin vaikuttavia.
Emme puhu tarpeeksi syntyvyydestä tai nuorista perheistä. Puhutaan BKT:stä, kun pitäisi puhua nuorten ihmisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Pitäisi puhua siitä, miksi emme täällä luota omaan tulevaisuuteemme niin, että uskaltaisimme ja haluaisimme perustaa perheen ja kasvattaa lapset. Päättäjien täytyy miettiä myös sitä, miten saamme väestömme luottamaan elämään ja siihen, että lapsillamme on hyvä olla. Täytyy miettiä, miten saamme ihmiset lopettamaan sen “oikean hetken” odottamisen. Ei ole sellaista kuin “oikea hetki”, eikä sellaista odottamalla tule.
Lähteet :
https://yle.fi/uutiset/3-9149239, http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/suomi-karsii-vauvapulasta-syntyvyys-on-heikentynyt-selvasti-jo-vuosia/763472/ , http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201802142200745604_ul.shtml ,
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005281010.html , tilastokeskus
